Kuten sanomalehdellä, myös aikakauslehdellä on kehittymässään kulttuurissa muotoutunut monimutkainen historia.

Tarkastelemalla aikakauslehtialan juuria ja ajan tuomia muutoksia, voimme ymmärtää myös modernia alaa paremmin.

Varhaiset aikakauslehdet

Painokoneen yleistymisen myötä varhaisimmat kustantajat Euroopassa alkoivat käsitteellistää aikakauslehteä. Nykyaikaisen aikakauslehden edeltäjät ilmestyivät ensimmäisen kerran 1600-luvulla esitteiden, pamflettien ja almanakkojen muodossa.

Pian julkaisijat ymmärsivät, että epäsäännölliset julkaisuaikataulut vaativat liikaa aikaa ja vaivannäköä. Julkaisijat alkoivat etsimään lukijoita, joilla oli erityisiä kiinnostuksen kohteita, mikä johti asteittaiseen muutokseen.

Mutta varhainen aikakauslehti oli erilainen kuin mikään muu sen aikainen julkaisu. Se ei ollut sanomalehden tapainen uutislähde, mutta ei myöskään viihteellinen julkaisu. Se oli jotain niiden väliltä.

Saksa, Ranska ja Alankomaat pioneereina

Ensimmäistä varsinaista aikakauslehtiä julkaisi saksalainen teologi ja runoilija Johann Rist vuosina 1663–1668.

Erbauliche Monaths-Unterredungen eli ”Rakentavia kuukausittaisia keskusteluja” inspiroi monia muita aloittamaan aikakauslehtien painamisen eri puolilla Eurooppaa: Denis de Sallon ranskalainen Journal des Sçavans (1665, suom. ”Tiedemiesten lehti”), Royal Societyn Philosophical Transactions (1665) ja Francesco Nazzarin italialainen Giornale de’ letterati (1668, suom. ”Kirjallisuuden lehti”).

Vuonna 1684 paanpaossa ollut ranskalainen Pierre Bayle julkaisi Nouvelles de la république des lettres -lehteä alankomaissa välttääkseen Ranskan sensuurin.

1600-luvun julkaisutoimintaan vaikuttivat syvästi oppimisen yleinen elpyminen ja innostus koulutukseen.

Toinen ranskalainen, Jean Donneau de Vizé, aloitti ensimmäisen säännöllisesti ilmestyvät viihteellisen aikakauslehden julkaisun. Le Mercure Galant (myöh. Mercure de France) julkaisi uutisia, novelleja ja runoja. Yhdistelmästä uutisia ja viihdelukemista tuli Ranskassa valtavan suosittu, mikä sai muut julkaisut jäljittelemään sitä. Tämä kevyempi aikakauslehtityyppi palveli eri lukijoita kuin älyllisemmät ja koulutuksellisemmat julkaisut.

Brittilehdet ilmestyvät

Kuten sanomalehdissä, Iso-Britanniassa seurattiin tiiviisti Manner-Euroopan johdatusta aikakauslehtituotannossa. 1700-luvun alussa Isossa-Britanniassa julkaistiin säännöllisesti kolmea suurta ja vaikutusvaltaista aikakauslehteä: Robinson Crusoe -kirjailija Daniel Defoen The Review’tä, sir Richard Steelen The Tatleria sekä Joseph Addisonin ja Steelen The Spectatoria.

Kaikki kolme julkaisua ilmestyi joko päivittäin tai useita kertoja viikossa. Vaikka niitä toimitettiin sanomalehden tavoin, niiden sisältö oli lähempänä aikakauslehtien sisältöä.

The Review keskittyi sisä- ja ulkopoliittisiin asioihin ja sisälsi mielipidepohjaisia artikkeleja. The Spectator korvasi The Tatlerin, jota julkaistiin vain vuodesta 1709 vuoteen 1711. Niiden sisällössä korostui elämä ja kulttuuri, ja ne pyrkivät edistämään hyveellistä käyttäytymistä. Sekä The Tatler että The Spectator keräsivät suuren määrän naislukijoita, ja niistä molemmista alkoi myöhemmin ilmestymään naislukijoille suunnatut versiot: Female Tatler (1709) ja Female Spectator (1744).

Britannian vanhin edelleen ilmestyvä aikakauslehti on skoteille suunnattu The Scots Magazine (1739).

Amerikkalaiset aikakauslehdet

Ensimmäiset amerikkalaiset aikakauslehdet alkoivat ilmestyä vuonna 1741, kun Andrew Bradfordin American Magazine ja Benjamin Franklinin General Magazine alkoivat ilmestyä Philadephiassa vain kolmen päivän viiveellä toisistaan.

Kumpikaan aikakauslehdistä ei ollut kovin pitkäikäinen; American Magazinea taitettiin vain 3 kuukautta ja General Magazineakin vain 6 kuukautta.

Julkaisujen lyhytikäisyys johtui luultavasti siitä, että niillä oli liian vähän lukijoita, joilla oli aikaa lukea, kustannustoiminnan kustannuksista ja kalliista jakelujärjestelmistä.

Varhaisesta takaiskusta huolimatta aikakauslehdet alkoivat 1700-luvun jälkipuoliskolla kukoistaa myös Amerikassa. 1700-luvun loppuun mennessä Yhdysvalloissa oli ilmestynyt yli 100 aikakauslehteä. Suuresta määrästä huolimatta niiden levikkiluvut olivat edelleen pieniä.

Suomen ensimmäiset aikakauslehdet

Suomen ensimmäinen aikakauslehti oli Kalevalan kokoaja Elias Lönnrotin toimittama Mehiläinen, joka ilmestyi 1836–1837 ja 1839–1840.

Mehiläinen oli yleislehti, joka sisälsi tietoja eri aloilta, runoja ja kertomuksia. Lönnrot halusi erityisesti tehdä tunnetuksi suomen kieltä ja keräämäänsä kansanrunoutta.

Vaatimaton lehti ei menestynyt, vaan jouduttiin lakkauttamaan jo muutaman vuoden jälkeen.

Suurta yleisöä kiinnostavien lehtien saapuminen

Kaikki muuttui 1830-luvulla, kun kustantajat alkoivat hyödyntää paino- ja postituskustannusten laskua tuottamalla halvempia aikakauslehtiä laajempaa yleisöä silmällä pitäen.

Myös lehtien tyyli muuttui. Kun ensimmäiset aikakauslehdet olivat keskittyneet kehitykseen ja älykkyyteen, myöhemmät keskittyivät ajanvietteeseen, huvitukseen ja viihteeseen.

Enää aikakauslehdet eivät olleet suunnattu eliitille. Julkaisijat käyttivät saavuttamaansa laajempaa yleisöä hyväkseen ja alkoivat tarjota perhelehtiä, lastenlehtiä ja naistenlehtiä. Erityisen tuottoisaksi markkinaksi osoittautuivat naistenlehdet.

Yksi varhaisimmista naistenlehdistä oli Godey’s Lady’s Book, philadephialainen kuukausilehti, jota painettiin vuosina 1830–1898. Tämä lehti oli luotu tavoittamaan naislukijat, ja sen julkaisutoiminta työllisti lähes 150 naista.

1800-luvun puolivälissä aikakauslehdet erikoistuivat

1800-luvun puolivälissä suurin osa aikakauslehdistä oli yleislehtiä, jotka sisälsivät uutisia, vinjettejä, runoja, poliittisia tapahtumia ja yhteiskunnallista keskustelua. Toisin kuin sanomalehdet, ne olivat enemmänkin kuukausittain ilmestyviä luetteloja ajankohtaisista tarinoita höystettynä viihdyttävillä tarinoilla, runoilla ja kuvilla.

Ensimmäisiä uutisista luopuneita aikakauslehtiä oli kulttuurilehti Harper’s, joka keskittyi taiteen edistämiseen. Siinä julkaistiin jopa kuuluisia teoksia, kuten varhaisia otteita Moby Dickistä ja juttuja merkittävistä tapahtumista.

Aikakauslehtien kehitys vauhditti kirjallisuuskritiikin ja poliittisen keskustelun lisääntymistä, sekä objektiivisen raportoinnin muuttumista kohti mielipideraportointia. Harvempi julkaisuaikataulu ja lisääntynyt kirjoitustila tarjosivat foorumin tutkijoiden ja kriitikoiden julkiselle argumentoinnille.

Aikakauslehdet alkoivat kehittyä vastaamaan nykyaikaista määritelmäänsä 1800-luvun lopulla. Ne erikoistuivat ja mukautuivat kuluttajamarkkinoihin, jotka janosivat lehdiltään paikallisempia aiheita ja tapahtumia.

Edistyneisyyden aika 1890–1920

Massalevikkiset aikakauslehdet alkoivat yleistymään 1900-luvun alussa, jolloin niiden levikki oli satojatuhansia tilaajia. Miljoonan raja levikissä ylitettiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla.

Valtakunnallisen mainonnan nopean kasvun ansiosta irtonumerohinnat putosivat jopa 10 senttiin. Toinen syy oli politiikan, hallinnon ja suuryritysten korruptio ja sosiaaliset ongelmat, joihin aikakauslehtien tutkiva journalismi kärkevästi puuttui.

2000-luku

Internetin tarjoaman mahdollisuudet lähes reaaliaikaisessa tiedonvälityksessä ovat koetelleen aikakauslehtijulkaisijoiden taloutta. Suomessa aikakauslehtien tilaaminen on vähentynyt säännöllisesti vuodesta 2008 lähtien.

Vaikka ilmestyvien aikakauslehtien määrä on edelleen korkea ja niiden tavoittavuus on säilynyt hyvänä 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen, lähes poikkeuksetta painettuihin lehtiin liittyy myös jatkuvasti ylläpidettävä verkkosivusto tai muita sähköisiä palveluja.

Vuonna 2021 lähes puolet suomalaisista lukee painettuja aikakauslehtiä viikoittain ja kolme neljästä kuukausittain.  Joka toiseen suomalaiseen talouteen tulee vähintään yksi maksullinen tilattava aikakauslehti, ja lähes viidennes ostaa aikakauslehtien irtonumeroita.

Aikakauslehti ei ole kuollut!

Käytettyjä lähteitä: